Korkomarginaali

Usein kuulee puhuttavan korkomarginaalista. Monelle sana korkomarginaali on silti täyttä "hepreaa", pankki-ihmisten jargonia jonka avulla pystyvät nousemaan tavallisten ihmisten yläpuolelle.
Moni ymmärtää käsitteen oikein hyvin, sattuu vain ymmärtämään väärin. Pankit antavat ymmärtää korkomarginaalin olevat se pankin osuus lainan korosta, ihan niin kuin puhutaan kaupan osalta katteesta. Synonyyminä käytetäänkin yleensä ilmaisua pankin kate. Tarkkaan ottaen tämä ei pidä paikkansa. Pankkien marginaalit ovat paljon paremmat kuin marginaali antaa ymmärtää. Marginaali kun lasketaan viitekoron päälle. Viitekorko voi olla vaikkapa 12kk euribor tai pankin oma prime. Se ei ole se hinta jolla pankki itse saa lainaa keskimäärin, vaan ikään kuin korkein hinta, hinta jolla pankki lainaa rahaa jos muualta ei saa. Esimerkiksi 0.6% marginaali + vuoden euribor tarkoittaa, että kuluttaja maksaa rahasta 0,6% enemmän kuin jos pankki saisi jos lainaisi rahan toiselle liikepankille. Tai vaihtoehtoisesti pankki saa pahimmassakin tapauksessa 0,6% voittoa korkona vaikka joutuisi lainaamaan rahan toiselta pankilta.
Temppu on siinä, että pääasiallinen pankin rahan tulonlähde on talletukset. Käyttötilillä korko on lähes nolla, varsinkin kun se lasketaan kuukauden alimman saldon mukaan. Määräaikaistalletuksissa korko on aina euribor tai prime miinus jotain. Jos esimerkiksi pankki ottolainaa rahaa yhdeltä kuluttajalta hintaan prime - 2% ja lainaa sitä eteenpäin toiselle kuluttajalle hintaan prime + 0,5%, niin pankin kate 2,5%! Kannattaa lisäksi muistaa, että pankki kerää muitakin maksuja toimintansa rahoittamiseksi.